Ray Bradburyn kirja kertoo kauas synkkään tulevaisuuteen sijoittuvan tarinan, jossa ihmisen mielet ovat turtuneet tyhjänpäiväisiin televisio-ohjelmiin ja mielenkiinnottomaan ympäristöön. Tulevaisuuden Yhdysvaltojen hallitsijat ovat kieltäneet kansalta kaiken kirjallisuuden, ja näin koko kulttuuri ja sivistys on hävinnyt yhteiskunnan keskuudesta tehden sen asukkaista mielettömiä robotteja. Pieni joukko "lainsuojattomia" on kuitenkin vastustanut tätä päämäärää ja pyrkinyt haalimaan sekä säilyttämään menneisyyden kulttuuriperintöä. Tätä sissiliikettä vastaan taistelevat ns. palomiehet, jotka partioillaan etsivät ja tuhoavat sivistyksen viimeisiä rippeitä.
Yksi näistä palomiehistä, Guy Montag, tapaa eräänä iltana kotiin päin kulkiessaan hieman eriskummallisen pikkutytön. Tyttö on selkeästi erilainen kuin muut, vaikkei Montag pystykkään sanomaan millä tavalla. Clarisse kertoo kummallisia tarinoita, sanoo mitä hänen mieleensä tulee ja kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä. Eikä hän pelkää palomiehiä.
Yhtäkkiä Clarisse katoaa ja Montag huomaa kuinka tyhjää hänen elämänsä oikeastaan on. Hänen vaimonsa ei välitä hänestä vaan elää kybertodellisuudessa ruudun toisella puolella. Pian Montag huomaa että hänen elämänsä koostuu vain yhteiskunnan kenotekoisista makeutusaineista. Pian hänen ennen niin ihana ja nautinnollinen työnsä palomiehenäkin alkaa tuntua suorastaan vastenmieliseltä ja merkityksettömältä. Montag päättää kurkistaa Pandoran lippaaseen ja selvittää, mikä kirjoissa on niin ihmeellistä, että ihmiset ovat valmiita tappamaan, ja jopa kuolemaan niiden puolesta...
Bradburyn kirja ilmestyi vuonna 1953 ja se kiellettiin Yhdysvalloissa Marylandissa -88, luultavasti sen sisältämän yhteiskuntakritiikin takia. Bradburyn kirja on viekkaalla tavalla kirjoitettu kritiikki yhteiskuntaa vastaan. Vaika se kirjoitettiin yli puoli vuosisataa sitten, on se nyky-yhteiskuntaa ajatellen ajankohtainen vielä nytkin, kun lapsien kulttuurista kehittymistä hallitsevat k-18 sotapelit ja energiajuomat. Yhteiskunta on jossain määrin matkalla kohti Bradburyn tylsistynyttä ihmismieltä.
Mielestäni kirja onnistuu välittämään hyvin Bradburyn uhkakuvan siitä, mitä meille voi tapahtua ellemme sivistä itseämme. Vaikka kirjan tulevaisuus on paikoittain kuvitettu ehkä hieman lapsellisesti (esim. robotti-koirat), ja vaikka kirja on kirjoitettu 50-luvulla, sen tunnelma on hyvin realistinen ja intensiivinen. Se asetti lukijan Montagin asemaan ja pakotti hänet oppimaan uudestaan ajattelemaan itse, juoksi Montagin kanssa robotti-koiraa karkuun ja pohdiskeli sivistyksen perimmäisiä kysymyksiä hänen kanssaan. Kirja oli hyvin viihdyttävää luettavaa alusta loppuun, eikä matkan varrella ehtinyt pitkästyä.
Onnistuneista kirjoista tehdään aina elokuvia, eikä Fahrenheit 451 ole poikkeus.Francois Truffaut on ohjannut kirjan pohjalta samannimisen elokuva, joka valmistui vuonna 1966. Kirjan aihe on inspiroinut myös muita teoksia, ja esimerkiksi Christian Balen tähdittämä Cubic (Equilibrium) muistuttaa hyvin paljon Bradburyn tarinaa.
Odotukseni kirjasta olivat melko korkealla, sillä kirja on osunut silmään aina silloin tällöin mielenkiintosista kirjoista puhuttaessa, eikä se pettänyt lukijaansa minunkaan kohdallani. Kirja oli mielestäni hyvä, ja suosittelen sitä miespuoliselle lukijakunnalle, vaikka eiköhän tuo naisillekkin menisi.
